kuulumisia

Raskauden "puoliväli" ohitettu ja vointi mulla on fyysisesti mitä parhain! Maha on myös alkanut pikkusen pyöristymään, tosin se on vielä aika pieni mitä oon vertaillut muiden samassa vaiheessa olevien masuihin. Kai sekin on loppujen lopuks aika yksilöllistä et millanen rantapallo se viimesillä viikoilla on vai onko ollenkaan.

On ihanaa ku pystyy taas elää normaalia elämää ja sen kyllä huomaa omassa kohentuneessa olotilassakin. On pystynyt pitää itestä ja kodistakin ihan eri tavalla taas huolta ja ne jos mitkä on tärkeitä juttuja varsinkin mielialan kannalta.

Koulussa tällä hetkellä tosi hyvä tilanne siitä huolimatta, että jouduin pahoinvoinnin takia olemaan melkeen kaks kuukautta pois. Nyt kun oon palannut kouluun niin oon päässy siellä hyvin vauhtiin ja saanut tosi paljon aikaseks lyhyessä ajassa.
Täytyy kyllä olla kiitollinen noista opettajista ja oposta mitä mulla on, koska ne on kaikki ottanut niin hyvin huomioon mun elämäntilanteen ja järkänny just mulle sopivan ryhmän ja lukujärjestyksen, jonka takia pystyn keskittämään mun energian oikeesti tarpeellisiin asioihin ja juurikin siks oon saanut aikaan niin paljon lyhyessä ajassa. Mulle on annettu myös tosi paljon tilaa tehdä itsenäisesti juttuja.

Tällä hetkellä olotila on sellanen, että raskautta tuskin huomaa omassa olossa jos vauvan potkimista ja vilkasta liikehdintää ei ota huomioon. Mulla on myös tullu ekat 'harjotussupistukset' ja olin aluks tosi ihmeissään kun en heti tajunnut mistä on kyse.

Mulle on mun pyynnöstä varattu muutama ylimääräinen neuvola-aika, jotka käyn yksin. Nämä syystä että voin käydä enempi läpi ajatuksia, kokemuksia ja ehkä pelkojakin raskauteen, synnytykseen ja äitiyteen liittyen. Raskaus ja vauvan syntymä on kuitenkin ihan uusia ja tosi isoja juttuja mun elämässä. Vaikka ovatkin positiivisia juttuja niin usein herää paljon ajatuksia joita on ihan hyvä päästä purkamaan tollasten henkilöiden kanssa jotka tukee ihan työkseen sitä äitiyttä ja äidiksi tuloa. Neuvola on oltu meille kyllä ihanasti tukena alusta asti.
Käydään siis normi neuvolakäynneillä yhdessä Niken kanssa ja samoin ultrakäynneillä yhdessä.

Kauan odotettu rakenneultra myöskin tuli ja meni. Kaikki vaikutti olevan taas ihan kunnossa. Kätilö totesi saman kun aiemmassa ultrassa lääkäri, että poika näyttäis olevan tulossa. ♥

rv 8 ja pahoinvointia

Olen raskausviikolla kahdeksan. Luen netistä, minkä kokoinen olet ja miten kasvat tällä viikolla.

Pahoinvointini alkoi edellisellä viikolla. Pahinta vaihetta oli edeltänyt jo pitkään tilanne, jossa kaikki tutut ruoat ja ruoka-aineet haisivat ja maistuivat pahalta. Oli ollut jo pitkään niin, että sain joinakin päivinä syötyä vain esim. kaksi hapankorppua tai puolikkaan omenan.
Perjataina kävin opon luona tutustumassa uuteen kouluuni. Aamulla ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin syönyt jotain. Pelkkä jääkaapin avaaminen etoi tarpeeksi.
Koulussa menin ruokailuun enkä saanut syötyä juuri mitään, vaikka oli hyvää ruokaa tarjolla. Join vettä. Ulos päästyäni oksensin ensimmäistä kertaa.

Lisäksi seurana on tolkuton väsymys. Väsyttää ihan kokoajan, ja voisin nukkua vaikka kuinka pitkään ja vaikka kuinka usein.

Nyt vaikeampaa pahoinvointia on kestänyt useamman päivän. Tänään lähdin koulusta ensimmäisen tunnin jälkeen pois. Turhauttaa. Haluaisin elää normaalia elämää, käydä koulussa, nähdä ystäviä, kahvitella, siivota, tehdä ruokaa jne. Mitä nyt arkeen kuuluu.

Toisaalta tämä oli odotettavissa ja olen aina tiennyt, että jos tulen olemaan raskaana, saatan kärsiä pahoinvoinnista.
Kuitenkin hieman yllätyin, koska tähän asti raskaus ei ole 'tuntunut missään', ja esimerkiksi omalla äidilläni huono olo on alkanut jo paljon aiemmin.

Tietysti mieliala on myös heitellyt, mutta ei niinkään pahasti, kun useimmiten sinä aikana kuukaudesta.

Masentavaa on, kun tuntuu, ettei tähän tule koskaan loppua ja kauhulla olen lukenut netistä tarinoita tapauksista, joissa pahoinvointi kestänyt loppuraskauteen saakka. Hyi.
Koulunkäynti kyllä kärsii ja se on näillä näkymin väistämätöntä. Pitääkin kysyä, olisiko mahdollista suorittaa kurssia esim. parin viikon ajan itsenäisesti.

Lohduttaudun kuitenkin ajatukseen, että tärkeintä on levätä ja kuunnella kroppaa. Mennä oman voinnin mukaan. Ja että vauva kyllä ottaa sen mitä tarvitsee, vaikka itse en saa mitään uppoamaan.
Ja että hyvän asian vuoksi tässä kärsitään. Ehkä mä selviän hengissä. 😉

Huomenna on ensimmäinen neuvola, vähän jännittää. 💖