Enää ei vaan olla niin hyvissä voimissa kun muutama viikko taakse päin. Pienetkin tekemiset vie helposti kaikki voimat. Sohva ja sänky ovat tulleet harmillisen tutuiksi taas. Jos liian reippaasti innostuu kävelemään tai yrittää liian nopeasti toimia niin kroppa laittaa jo hyvin pian vastaan.
Väsyttää aika usein ja päikkäreitäkin on tullu nukuttua.
Maha ei oo juurikaan edessä tai tiellä, mutta sen verran isoksi on kasvanu, että vaatteet ei enää tunnu mahtuvan. Paidat jää liian lyhyeksi, luottolegginsien vyötäröresorit painaa inhottavasti ja talvitakkia saa jo vähän kiskoa vetskarista, että menee kiinni!
Saatiin "viime tipassa" muutettua uuteen asuntoon reilu viikko sitten. Onneks meillä oli ihanan joustavat vuokranantajat, jotka ymmärsi tilanteen ja saatiin purettua määräaikanen sopimus.
Muuttoa edeltävänä päivänä meillä heräs huoli onko kaikki ihan kunnossa. Vauvan liikkeet ei ollu tuntunu koko päivänä ja soiteltiinkin illalla synnytysvastaanottoon, johon meitä pyydettiin tulemaan.
Mentiin sinne ja vauvan tila tarkistettiin. Sydän löi ja kaikki näytti ultratessakin olevan kunnossa.
Musta ei muutossa ollut mitään isompaa kantamaan, ja keskityin enemmän pakkailuun, purkamiseen ja siivoiluihin. Onneks saatiin kantoapua. ❤️ Aamusta iltaan tehtiin kokoajan työtä, niin päivässä oltiin saatu edellinen asunto tyhjäksi ja uudessa kaikki paikalleen.
Tää on valmistunut vuosi sitten, pohjaratkasulta meille parempi ja tästä löytyy onneks hissi. Edelliseen hissittömään ja neljännessä kerroksessa sijaitsevaan asuntoon kiipeäminen vauvan kanssa ei houkutellut.
Tällä hetkellä tuntuu, että vihdoin pitkän etsimisen jälkeen me ollaan löydetty tähän tilanteeseen just meille sopiva koti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti